Vaaleanpunainen hammasharja

Söpön pojan vessassa lojunut vaaleanpunainen hammasharja löysi omistajansa. Ja omistaja oli juurikin se, joka kaikille ensimmäisenä tulee mieleen, mutta jonka ajattelemisen itseltään pystyy kieltämään, koska eihän kukaan niin tekis. No joku tekee.

Well long story short: Vaaleanpunaisen hammasharjan omistaja lähetti minulle eilen tekstiviestin, jossa hän kertoi olemassaolostaan. Juttu sai tänään vielä monimutkaisia ja jopa hieman koomisiakin käänteitä kun en tiennyt aina kumpi sieltä tekstaa tai soittaa tai mitä. Poika vai sen tyttöystävä. Mutta nyt olen toivottanut hyvät loppuelämät molemmille ja irtisanoutunut tästä kolmiodraamasta, johon en siis tosiaan tiennyt kuuluvani, eikä minulla ole pienintäkään tarvetta kuulua.

Tapailin siis taas varattua miestä tietämättäni. Kyseessä on kolmas kerta elämässäni, tai itse asiassa vähän niinkuin neljäs :O Se on aika monta. Lokakuussa tapaamani mies oli näistä viimeisin. Tai nyt söpö poika on. Joka muuten ansaitsee nimen muutoksen. Sika. Ihan sopiva. En vaan ois uskonut siitäkään. En mä ikinä usko kenestäkään. Se on kai mun vika.

Olo on pettynyt, vihainen, naurettava, tyhmä ja niin niin niin niin kypsä. Mä olen käynyt tämän läpi jo lukemattoman monta kertaa. Ja sanonut seuraavat sanat itselleni jo niin monta kertaa: Pysy erossa miehistä, niistä ei seuraa mitään hyvää. Ja ikävä kyllä sain taas kerran todeta olevani oikeassa. Äh.

Enpä jaksa tässä sen kummemmin raivota. Eihän tuo ole sen arvoinen. Ja päällimmäinen tunne on kuitenkin pettymys. En mä nyt mitään palasina lattialla ole, pahemminkin olisi voinut käydä. Asia olisi voinut paljastua vaikka vasta vuoden päästä, kuten yhdelle tutulle kävi. Harmittaa vaan, että _aina_ käy näin. Koskaan ei käy hyvin, tai edes vähän paremmin.

Unelmien mies -listalleni aina välillä tippuu uusia asioita. Tällä kertaa se on piirre, jonka luulin olevan itsestään selvyys. Ykkösenä listalta löytyy tästä eteenpäin: Sinkku!

Se oli sitten taas yhden Heenun epäonnistuneen miesjutun loppu sellainen.