Thursday, August 28, 2008

Liian monta vapaapäivää = liian monta ajatusta

Noniin. Tässä sitä ollaan. Tulevaisuuden suurten kysymysten äärellä. Viestinnän opintojen loppu häämöttää. Opinnäytetyö, sitten ne antavat vain paperin käteen, tyrkkäävät ovesta ulos ja sitten sitä ollaan omillaan. Ja minä en ole siihen valmis. Olemaan omillani, tekemään uraa, kasvamaan aikuiseksi.

Ja haluan vielä opiskella. Ainoa ongelma on, että minua kiinnostaa kaikki. Voisin yhtä hyvin opiskella biologiaa, matematiikkaa, historiaa tai kiinaa. Tykkään toimittajan hommista, joten mietin, että mikä sitä parhaiten tukisi? No erikoistuahan voisi periaatteessa mihin vaan...

Syy, miksi pohdin näitä nyt, on yhden koulukaverini. Hän on menossa avoimeen lukemaan kehitysmaatutkimusta, joka on myös mun yksi kiinnostuksen kohteista. Mä innostuin heti, että hei mähän tuun lukemaan sitä kans. No sitten tein sen virheen, että tutustuin avoimen tarjontaan laajemmin. Kiinnostavia aiheita riittää ja jotkin linjoista houkuttelevat toisia enemmän myös siksi, että ne hyvin suorittamalla voisi päästä suoraan yliopistoon sisään. Very interesting...

Ja tässä sitä nyt ollaan. Valintojen edessä. Kiirehän tässä ei varsinaisesti ole mihinkään. Eli voisi olla menemättä avoimeen ollenkaan ja katsoa keväällä valmistumisen jälkeen fiiliksiä. Valinta sekin.

Yksi ennekin tuossa oli yhteen suuntaan. Radiossa puhuttiin tänään yhdestä ehdolla olevasta koulutusohjelmasta. Mulla on tapana tulkita :)

Ja sitten mietityttää perinteisesti myös raha. Miksei sitä koskaan voi olla tarpeeksi? Edes sen verran, ettei tarvitsisi miettiä miten sitä käy, jos täytyy peruuttaa opintotuki. Aivan. Mulla on niin hillittömät, siis kerrassaan massiiviset ja järjettömän suuret, osa-aikaisen henkilön tulot, että tuloraja ylittyy kohta.

Ja ok, myönnetään, että elämäntyyli ei myöskään ehkä ole sitä säästeleväisintä. Mutta miksikään tuhlailijaksikaan en kyllä tunnustaudu. Kesäreissut ja huvitukset tietysti vie rahaa. Ja kaikki tälläinen luksushan on opiskelijalta kielletty. Pitää istua kotona, syödä sitä tonnikalaa ja ainoaksi huviksi sitten voi katsoa vaikka sitä BB:tä (kunhan tv-lupa on maksettu).

Noh, koska sitä rahaa on valtion mielestä pankkitililleni tupsahdellut jo niin paljon, etten kerrassaan enää vessan pöntölle edes taivu, pitää tuet todennäköisesti loka-joulukuulta peruuttaa (jos en sitten tahdo maksella niitä takaisin vuonna 2010). Keväällä tukia en enää saa joka tapauksessa ja silloin lankeavat myös viime vuoden synnit (tuloraja ylittyi silloinkin tukien perumisesta huolimatta) maksettaviksi.

Ärripurri.

Kävin tänään muuten sellasessa rääkkijumpassa, että oksat pois. Vuosikausiin varmaan hikoillu silleen. Oli kyllä aikamoinen ohjaajakin, piiska vaan viuhu. On ollut koko päivän vähän mehut pois. Raahauduin mä sentään itseni sateen läpi koululle, jossa mulle kettuiltiin kun ei meinaa opiskelijakorttiin enää mahtua lukuvuosi-tarroja. Ha hah.

No comments:

Post a Comment