Monday, December 5, 2016

Kipeä taapero

Syyllisyysbingosta unohtuikin se yks paha. Lapsi sairastaa. Ja sehän jos joku on äidin vika. Ja kun joutuu antamaan lapselle vielä antibioottiakin. Siinä se vasta pilalle menee lapsen terveys. Blaah.

Arvolla on nyt siis korva- ja keuhkoputkentulehdus. Kohtalaisen pitkälle edenneet kun lääkärissä käytiin.

Lauantai-iltana sanoin miehelle, että käydään maanantaina näyttämässä, jos ei ala taittua. Pahenikin sitten nopeasti.

On kyllä vaikea tulkita tuota lasta. Porhaltaa täysiä, ei valita mistään, muutenkin oireet aika lieviä.
Toisaalta tuntuu, että ehkä en vaan ole tarpeeksi herkkä viesteille. Arvo on viety lääkäriin kolme kertaa hänen elämänsä aikana ja joka kerta on ollut "tosi kyseessä". Ei siis vakavaa vakavaa, mutta diagnosoitavaa. Enterorokko, korvatulehdus ja nyt tämä tuplasetti.

Ja on kai hyvä, ettei tässä sekoa ihan jokaisesta köhäisystä. Mutta pitäisikö sitä silti vähän olla tarkkaavaisempi. Vaikka tiedän, että huomaisin kyllä, jos lapseni kärsii. Kunpa osaisi aina tehdä kaiken oikein.

Voih. Sitten on vielä tämä äidinvaisto, joka pistää nukkumaan Arvon huoneen sohvalla, vaikka on työpäivä ja mies sen tekisi mielellään ja _ihan yhtä hyvin_. Mutta enpä minä siellä omassa sängyssä nukkuisi sen vertaa. Kuulostelisin niitä yskäisyjä sieltä käsin, vieressä nukun ehkä jopa levollisemmin.

Paranemaan päin on jo. Onneksi.

Ja Arvo kun on tuollainen perusaktiivinen yksivuotias, hän ei tietenkään tunne sairastuvassa niin tärkeää termiä "köllötellään". Kuvassa hän katsoo Kaapoa parhaassa lepoasennossa, johon malttaa.

No comments:

Post a Comment